Kaustajärven historia

Moskovan rauhassa Kaustajärvi halkaistiin kahtia. Läntinen osa jäi nipin napin Suomen puolelle. Elämä kuitenkin jatkui, vaikka rajan taakse jäänyt Värtsilän rautatehdas ei enää tarjonnutkaan työpaikkoja.

Lapset kävivät koulua omassa koulussa. Rajavartio antoi kylän elämään merkittävän panoksen. 1950-luvun alussa valmistunut uusi tie tynkä-Värtsilän keskustasta liitti kylän kiinteästi kuntaan.

Sitten alkoi muuttoliike työn perästä muualle Suomeen. Samalla entisille asuinsijoille rakennettiin loma-asuntoja. Erityisesti kesäisin ilmestyi kylään, varsinkin järven ja lampien ympärille, vilkasta elämää.

Koulun ja rajavartioston lakkauttaminen muutti radikaalisti kylän elämänmenoa. Mutta Kaustajärven henkeä se ei ole sammuttanut. Kylä etsii uutta ilmettä sosiaalisen kanssakäymisen muodossa ja samalla vaatii Kaustajärvi-paikannimikylttejä sen halki kulkevalle Via Karelialle.

Kaustajärvi on yksi kylä Värtsilän pitäjässä, joka on osa Tohmajärven kuntaa.

Kartassa näkyvät tiet järven kahden puolen ovat siltä ajalta, kun tietä myöten voitiin mennä Värtsilän keskustaan, siis ennen sotia. Molemmat tiet ovat nyt suljettuja ja nykyisin Kaustajärvelle pääsee Via Kareliaa myöten Värtsilän pitäjän keskustasta, Arppen pihasta, Ilomantsin suuntaan. Kaustajärvi on ennen Joensuun rajaa ja Saarivaaran kylää.

Kuva: Google maps
Kuva: Google maps

 

29 kommenttia artikkeliin ”Kaustajärven historia

  1. Katsokaa karttaa, ELY-keskuksen virkamiehet! Monta tietä myös järven pohjoisrannalla! Sinnekin olisi löydettävä eli olisi havahduttava tarkkailemaan kunnan sivuteiden alkuun asettamia tienviittoja. Paikannimikylttien tarve on kiistämätön!!! Ja Via Karelian ylläpitäjän tehtävä on auttaa tiellä liikkujaa tekemään HAVAINTOJA, ei vain taloista kuten EYLY-keskus ohjeitaan lukee, vaan NIMENOMAAN sivuteiden viitoista. Miten selvä asia voi olla niin vaikea hyväksyä? Ei voi muuta kuin epäillä, että asia on mennyt arvovallan puolelle. Mutta arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, myös täällä nipin napin Suomen puolella.

  2. Pakko on ja kun mieli niin tekee kertoa 5.11.2014 käynnistäni Värtsilän kirkossa. Eräs v. 1941 jatkosodan alussa kaatuneen Viljo Kuosmasen sukulainen – nuori mies – Australiasta asti oli majoittunut Hotelli Jokeen. Sieltä Elina soitteli, että mies haluaisi saada tietoja suvustaan ja samalla käydä tutustumassa Värtsilän kirkkoon.

    No, minä lupasin mennä hätiin. Tapasin miehen hotellissa. Vaan kun en osaa tuota amerikankieltä, niin Elina tulkkasi aluksi. Kun hänellä ei ollut aikaa lähteä kirkkomatkalle, niin hän lähetti avukseni hotellissa työssä olleen kaustalaisen Timo Taistonpoika Turusen tulkiksi. Timo hoiti homman hymyillen, ja minä nautin näkemästäni. Että Kaustajärvellä tuollaista taitoa! Kyllä sekin jo riittäisi perusteluksi kolmelle paikannimikyltille.

    Universumin Helmessä ainakin nuoriso taitaa kieliä! Tietysti – se sanottakoon -he ovat saaneet lukea läksyjään sähkövalon alla.

  3. Kylällä puhuttiin. että jouhtenuksen jatkona oli virtaavavesi missä oli kylänmylly ennen sotaa. Salaisuus kiinnosti meitä poikia. Me kylänpojat kävimme katsomassa pitääkö tarina paikkansa. Oli pienirakennus hylätty, lautarakenteinen ja pienipuro virtasi sen alla. Olimme tyytyväisiä pienet pojat. Seuralaisenani olleet pojat ovat lähteneet tuonne majan majoille.

  4. Liittyy Kaustajärven historiaan. Ahvenvaaran puolella on Mellitsan lampi ja lampeen laskevassa joessa Melitsan koski. Nimi tulee venäjänkilen jauhoa tarkoittavasta sanasta mell, joten se on siis myllylampi ja myllykoski. Nimi on askarruttanut minua jo vuosia ja kerran kysyin maahanmuuttaneelta Inkeriläiseltä nimen tarkoitusta. Hänen vastaus oli välittömästi tuo edellä kerrottu.
    Mutta kuka on lammen ja kosken on noin nimennyt, tulisiko se veroluetteloista sillä entiseen aikaan myllyistä maksettiin veroa sen jauhatuatehon mukaisesti. ( veromylly ) Nimen perusteella veronkantaja tulisi venäjän suunnalta. Olisiko sillä jotakin tekemistä Valamon luostarin kanssa. Valamon luostarilla oli nautintaoikeuksia vesiin ja metsiin kaukanakin luostarista. Esimerkiksi Kiteellä iso Nivunkijärvi on ollut luostarin kalastusoikeuden piiriin kuuluva järvi.

  5. Kukahan tutkisi tuon Kalevin antaman tiedon alkuperän? Mielenkiintoista! Tosin minullaa olevan sanakirjan mukaan jauho on venäjäksi: ”mukà”. Ehkä inkeriläinen on ollut kuitenkin oikeassa.

  6. Nykyisen venäjänkielen kirjakielessä sana on noin kuin Erkki se on kirjoittanut. Kieli muuttuu ja sanojen rinnakkaismuodot ajan saatossa.
    Esimerkiksi Räisälän pitäjän Mellitsankylä sen nimi muutettiin tuhatyhdeksänsataaluvun alkupuolella Myllykyläksi.

  7. Maanmittaushallituksen vuonna 1922 tekemässä kartassa tuon kyseisen lammen nimi
    oli Mellihtänlampi. Jossakin myöhemmässä vaiheessa nimi on vaihdettu Mellitsanlammeksi.

  8. Kaustajärvellä opin elämän ensiaskeleet. Siellä mies oli arvossaan.
    Pojat opetettiin miehiksi ja selviytyjiksi. Nykyään on pallo hukassa ja miehet ovat sukupuuttoon kuoleva luonnonvara. Tilaa on ajattelijoille ? missä mennään.

  9. Värtsissä oli tänään Tellen mainio juttu isosta hauesta. Kuka muistaa, mikä ja milloin ja kenen pyydyksessä on ollut Kaustajärven suurin hauki?

  10. Sain kesällä Kotiseutuyhdistyksen arkistoon pinon valokopioita, joissa kerrotaan Uudenkylän Terän toiminnasta. Erityisesti tällä palstalla kerrottakoon, että sieltä paljastui minulle aivan uusi tieto. Seuralla on ollut Kaustajärvellä oma osastonsa. Tuttuja nimiä muutenkin vilisi silmien eteen. Annanpa niitä myös Katjan nättien silmien tutkittaviksi.

  11. Kaustajärven sodanjälkeinen historia oli selviytymistä ja raatamista kivisillä mäkipelloilla ja metsissä. Suomi tarvitsi tarmokkaita raatajia. Jokainen kynnellekykenevä tarttui työhön ja yhteinen sävelsoi. Sain sivusta seurata kehitystä ja olemalla mukana askareissa. Oli myös kylän ulkopuolista painetta kehityksen jarruna. Kylän nuoret varmaan näki tämän ilmiön ja puuttuivat omilla tarinoillaan ja teoillaan kehityksen kulkuun.
    Muuttoliike voimistui ja uudet virtaukset nuoret lomalaiset toivat tullessaan. Vähitellen Kaustajärvi pääsi uudelleen nousevansuomen osaksi.

  12. Hiiva-allertikon ei olisi tarvinnut olla huolestunut Kaustajärvellä. Leipä tehtiin juureen ja taikina kohosi leipätiinussa tuvan lämmössä kansi päällä. Uuninarinalla leivät paistuivat. Uunin lämmitykseen tarvitsi taidon olla hallinnassa. Koivupuun hiili lämmitti arinan hämmennettynä tasaiseen lämpöön. Hiilet hiilihangolla poistettiin arinanetuosassa olevaan hiilivakoon. Arinalle jäi hienoa tuhkaa joka poistettiin koivuvarvuista tehdyllä varrellisella luudalla. Arinalle heitettiin karkeaa suolaa ja uuni oli valmis ottamaan leivotut liinan alla kohonneet leivät vastaan. Leipälapio koivusta tehty vei ja toi leivät uuniretkeltä takaisin leivin laudalle. Uunilämpimät leivät peitettiin leivin liinalla ja annettiin jäähtyä rauhassa, ettei ne ”nitskahda”.
    Monen talon kotitekoista leipää sain maistella ja jokaisella leivällä oli oma hieno makuvivahde. Tämä hieno historia on vain muistoissa jonka todennäköisesti voi vielä elvyttää tähän päivään.

  13. Vepsäläisen perikunnan tuulenkaadot, kun tätini Anni omaa sukua Tarvaisen mies oli edesmennyt:
    Isäni tulee savotoilta väsyneenä hevosellaan illan jo hämärtyneenä. Huomasin hänen olevan kuumeisen. Isäni ei koskaan tunnustanut olevansa sairas, koska se ei kuulunut sen aikaiseen mieskulttuuriin. Isäni riisui hevosen vei vetojuhdan talliin ja laittoi sille appeen, sekä antoi navetan lämmittämää vettä.
    Minä olin lanttuja juureksimassa ladossa petromaksin valossa, joka myös lämmöllään piti sormeni sulana. Olin silloin kaksitoistavuotias.
    Isäni tuli luokseni ja sanoi minulle hoida homma huomenna. Hän on luvannut Vepsäläisen Martille ajaa heidän tuulenkaadot hevosella tienvarteen. (Martti asui Joensuun lähellä Iltarauhassa ja tuli sieltä tekemään homman). Aamulla valjastin hevosen ja yhdessä Martin kanssa homma hoidettiin. Tästä savotasta jäi iloinen muisto, kun kotiin lähtiessäni katsoin taakseni ja näin serkkuni Martin tyytyväisen ilmeen.

  14. Lehmät antoivat melkein joka talossa metsätöiden lisäksi särvintä ruoka pöytään. Lehmät tarvitsi astutuksen jokavuosi, että lypsäminen jatkui ja saatiin vasikka kasvatettuna teuraaksi. Kylässä oli astutus sonni, jonka luokse härillään olevat lehmät talutettiin. Lehmät niin kuin hevonen tarvitsi myös eläinlääkärin palveluita. Sonnin korvasi jatkossa keinonsiementäjä. Minua kiinnosti jo silloin tekniikka ja autot. Muistan kun eläinlääkäri saapui Volvo Amatsonilla ja keinon siementäjä kupla Wolkkarilla. Kunnan lääkärin kulkupeli oli myös Volvo Amatson.

  15. Hiljaista on Kaustan raiteilla. Voisko joku nörtti laittaa tähän kuultavaksi Mari Rantasilan biisin Vanha mies?

  16. Minä jo ikää eläneenä metsästäjänä en ole saalista hamuava metsästäjä. Metsästys on minulle kavereiden kanssa retki, jossa keskusellaan ja metsästys on teemana.
    Nuorena saalis oli täkeä ja niistä isoista saaleista arkistoidut kuvat kertovat omaa tarinaansa.
    Tarkkuus ammunta oli myös meillä kavereiden kanssa harrastus. Oli taulu 120m päässä ja kymppi oli 3cm halkaisijaltaan. Tämän ympyrän sisälle piti kolme viidestä laukauksesta löytää reikä tehden. Se oli avotähtäiden aikaa ja pokien silmät eivät vielä laseja tarvinneet.
    Tänäpäivänä ampuma harrastus on ympäri vuotista ja sitä voi harrastaa sisätiloissa maksullisissa hallitiloissa tai valvotuissa oloissa ampumaradoilla kesäisin.

  17. Kaustajärvi-kirjan tekemisen vaiheista on herännyt keskustelua, mikä osoittaa mielenkiinnon syntymisestä hanketta kohtaan. Hyvä niin. Mutta olisiko viisasta, että käytäisiin keskustelua kylän omalla palstalla eikä koko Värtsilän pitäjän.

    Itsekin olen syyllistynyt yli laidan hyppimiseen Ulriikka Kassisen elämänvaiheita tutkiessani. Olisi pitänyt antaa löydöt vain kirjan toimituskunnan käyttöön.

    Nyt minua kiinnostaa Kaustajärven kylän eri osien sijoittuminen kartalla. Esimerkiksi v. 1929 kinkereistä kirjoitettaessa puhutaan Ahvenvaarasta ja Heinälammista ja pääkylästä. Voisiko joku kertoa, miten ne sijoittuivat – silloin – Kaustajärvelle. Miksi nimitettiin aluetta, joka jäi rajan väärälle puolelle?

  18. Onhan näitä veneen läikyttäjiä kirjan tekovaiheessa
    ilmaantunut nimettömästi muitakin kuin me itse.

    Heinälampi on kuulunut ennen sotia Värtsilän kylän puolelle.

    Ahvenvaara on Kaustajärven pohjoispuolella,
    joten heitä sanottiin Ahvenvaaralaisiksi.

    Pääkylä on varmaan ollut se, jossa ovat silloin kaupat sijainneet.

    Tässä vaiheessa kirjan kirjoittaminen ei kuulu näille palstoille.

  19. Kiitos, Pentti! Nyt ovat kirjaan tulevat kinkerit kartalla. Itse kinkereistä sitten aikanaan kirjan kansien välissä.

  20. Kaustajärvi-kirja on loppusuoralla. Maisteri Katja Tikka uurastaa sen kimpussa. Sivuja tullee kolmisensataa!!! Kun taiton vielä hoitaa ammattilainen Leo Härkönen, niin eiköhän siitä tulle hitti Suomi 100 tapahtumien joukossa! Ja sittenhän Via Kareliaa ajavat voivat kylttien jälkeen vilkuilla vasemmalle ja oikealle, järven kahdelle puolelle. Ai, että täälläkö ne kirjan tekijät asuvat. Ei kerrota heille, että monet vain kesäisin.

    Kirjoittelen tätä talvikämpässä Kontiolahden Jakokoskella ikävissäni Kaustan rannalle. Mutta kohta se päivä valkenee, jolloin pääsen taas kotiin Ullukkaan. Ja silloin kirjakin alkaa jo paukkua painokoneessa. Siltajuhlilla pidetään hauskaa!!!!

  21. Olen pyrkinyt opettamaan lapsilleni minun kotiseutini viemällä heidät sinne ja kokemaan Suomen kaikki vuodenajat. Lapsenlapseni ovat pieniä ja heitäkin yritän opettaa selviytymiseen Kaustajärven kairassa. Saga tyttäreni tyttären kanssa mato ongittiin viimekesänä ja Sagan onkeen tarttui kahdeksan senttinen ahven. Saga sanoi: ukki perkaa minulle tämä kala ja laita ruaksi. Perkasin kalan ja paistoin pannulla. Saga söi kalan ja oli tyytyväinen. Saatoin saada hänestä uuden kalakaverin.
    Sagan veli jo koulupoika on ollut viimekesän minun kalakaverini niin Kuhmon suurilla erämaajärvillä ja Kaustajärven kotivesillä.

  22. Meillä Kaustajärvellä eläneillä lapsilla on muistoja oikopoluista, rajavartioston laduista ja poluista, joita pitkin kulkien perille pääsi nopeammin kuin kiertotietä. Muistan ne polut kirkkaana, kun olin pieni poika ajan hermoilla ja olin aina liikkeellä. Voisin reitit kartalle piirtää tänäkin päivänä koska maastossa ne ovat kadonneet.

  23. Taasen mietiskelen, kun se on syntymästä astin minulle joka päiväistä aivojen voimistelua,
    Syöpä on monen kohtalo.
    Mietiskelen miksi.
    Onko meidän sukupolvi niin sanottujen kasvin suojeluaineiden uhreja, vai kokeneet keessium laskeutumat.
    Muistan kun Tohmajärvellä meillä maatalous tunnilla opeteltiin hyötykasvien kasvatusta ja oppikirjana oli Kemiran kasvin suojelu opas. Tänäpäivä ne menetelmät toivoisin jäävän historiaan.

  24. Veljeni Pekan kanssa kunnan metsässä Vepsäläisen tien varressa, jota nykyään nimellä huoltotieksi kutsutaan myrkytettiin vesakkoa reppu ruiskulla. Me pojat oltiin kesken kasvusia kesä työläisiä. Pekka oli viisitoista ja minä kaksitoista. Torjunta-ainne oli DDT:tä laimennettuna lähilammen vedellä. Vietnamin sodassa samaa ainetta käytettiin ja täystuhon nimellä russakoita torjuttiin korpimökeissä samalla aineella. Pahvitöpsän muodossa kuiva-aine oli. Oli myös tapauksia, että tomutettavaa täystuhoa käytettiin lapsen päässä olevien täiden torjuntaan. Kun vesakkoa me teinit ruiskuteltiin, ei ollut hengitys suojia ja vuotavan reppuruiskun sisältö piti selän märkänä.

  25. Kaustajärvi on minun sisääni juurtunut ja oman tarinani haluan kertoa kaikelle kansalle. Ei minua tarvittu.

  26. Esko, oman tarinasi voinet kertoa missä vaan. Suomessa on sanavapaus.
    Melkein kaksi vuotta olisi sinullakin ollut aikaa kirjoittaa tarinoitasi
    Kaustajärvi-kirjaan. Tyhjä sitä jälkikäteen on urputtaa, kun ”huonot on jo housussa.”

  27. Historian kulkua ei taakse voi tuupata ja tyranni saa aina palkkansa. Tähän pieni kevennys. Anna Antti ahvenia Pekka pieniä kaloja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *