Kaustajärven kylä

Universumin Helmi – Nipin napin Suomen puolella.

Värtsilän pitäjän keskustasta, Arppen pihasta Ilomantsin suuntaan, Via Karelia -tien kahden puolen, 10 km: päässä sijaitsee Kaustajärven kylä.

Kaustajärveä on historiansa aikana kohdeltu kaltoin. Ennen sotia pienillä tiloillaan eläneistä monet kävivät töissä Värtsilän kunnan keskustassa, rautatehtaalla. Moskovan rauhanteossa kylä halkaistiin kahtia. Mutta elämä jatkui oman kansakoulun ympärillä. Rajavartioston henkilökunta oli olennainen osa elämänmenoa. Uusi tie 1950-luvun alussa tynkä-Värtsilän kuntakeskuksesta paransi olosuhteita.

Sitten koulu lakkautettiin ja rajavartiosto lopetettiin. Kylän vakituisten asukkaiden määrä romahti. Mutta Kaustajärven henki on säilynyt. Monilla on täällä vapaa-ajan asunnot ja hienot kalavedet.

Kaustajärvi on elävä kylä Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjässä muiden kylien joukossa.

kaustajarvi_logo

302 kommenttia artikkeliin ”Kaustajärven kylä

  1. …Oomme Kaustalla taas, täällä villissä maas,
    missä karhut ja sudetkin käy. Ilma raikas on niin,
    puut jää huurteisiin, eikä taivaalla räiskettä näy….

    Meinaan huomenissa. Jokin jyssäys saattaa kuulua
    ja jopa jokin välähdyskin kohota horisnontin yläpuolelle,
    mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, täällä
    on rakettipakolaisen hyvä olla ja eleä muutama
    yönseutu luonnonrauhassa.

    Puoliso lähti mittaamaan jään paksuutta laiturin kupeelta,
    oliskohan tuo jo 5 cm? Pieleen meni, on kuulemma
    12 cm! Mutta rannan tuntumassa on silti paree pysytellä.

  2. On varmasti rauhallista olla Kaustalla Uuden Vuoden aattona. Toista se on täällä kaupungissa. Sellainen on pauke aattona klo 18 jälkeen että sodan luulis syttyneen. On siinä koirien korvat lujilla ja samoin lintujen. Monesti olen seurannut kun naakat ja varikset lentelevät hätääntyneenä ympäriinsä paukkujen säikytteleminä.

    Tuosta järven jäätymisestä tuli mieleeni, että meitä mukuloita aina varoitettiin heikoille jäille menemisestä ja etenkin siitä, että täytyy varoa virtapaikkoja. Itse muistan jokilahden virtapaikat ja samoin Kuikkapuron suun heikosta jäästä varoitettiin. Tietävätköhän nykyihmiset, missä niitä virtapaikkoja on, että ymmärtävät varoa. Enpä tosin minäkään tiedä niitä kaikkia.

    Tämän sepustuksen myötä toivottelen oikein hyvää Uutta Vuotta kaikille kaustalaisille!

  3. Hyvää tulevaa vuotta 2016 kaikille Kaustajärveläisille!
    Täällä Espoossa nyt -1 pakkasta ja maassa hiukan siellä täällä jotain valkoista. Minäkin muistelen kuinka ihanaa se oli, kun järvi jäätyi ja pääsi juoksentelemaan jäälle. Jokilahden jäistä varoitettiin kovasti. Kerran siskoni putosi avantoon, mutta onneksi oli pelastajat paikalla. Jäiden ulvahdukset olivat ihmeellisiä ääniä.
    Nyt joulun jälkeen olen syventynyt lahjakirjaani Korppiretki. Se avasi uusia asioita korppien maailmasta. Varmasti ensi kesänä katson ja kuuntelen hieman toisin Kaustan korppeja. Niiden äänihän on pysäyttävä. Äitini sanoi, että korpit kronkkuvat.

  4. Kaustajärvellä kaikki on rauhoittunut. Kiitokset siitä ja kaikille oikein hyvää rauhallista alkanutta vuotta. Vanhoja ei muistella.

  5. Jouluaattona Kaustajärven hautausmaalla oli rauhallista. Kynttilät valaisivat hautausmaata, illan hämärtyessä. Muistelimme rakkaita poisnukkuneita läheisiämme. Aattoillan messussa kävimme Tohmajärvellä ja veimme kynttilät haudoille. Tohmajärvi oli sula mitä emme ole ennen kokeneet jouluna. Kirkkoreki ja kirkkovieraat jään ylittäen ovat historiaa. Maailma on muuttunut meidän pienen elämämme aikana, se on muuttunut enemmän kuin monen sukupolven aikana aikaisemmin.

  6. Uuden vuoden aattona löysimme Veikon kanssa Jormanaisen tien ojasta kuolleen vasan. Veikko soitti Pekka Kunnakselle, koska oletimme suden tappaneen sen. Paikalle tuli jonkin ajan kuluttua rajavartiosto, Pekka ja riistamiesten Jussi Raerinne. Kalevi oli ollut yhteydessä Jussiin nähtyään kuolleen vasan ehkä tuntia aikaisemmin kuin me.
    Vasalta oli katkennut vasen etujalka. Se oli kaatunut ojaan oikealle kyljelle ja oli yrittänyt nousta siitä ylös, mutta ei pystynyt nousemaan katkenneen jalan vuoksi. Penkkaan oli muodostunut samanlaiset jäljet hirven jaloista kuin lasten tekemistä lumienkeleistä. Korpit oli käyneet sitä jo vähän syömässä. Pekka ehdotti, että jätettään vasan raato ojaan susille, jotta säästetään yksi juokseva hirvi. Tänä aamuna kävimme Elvin kanssa haaskalla ja hänen mielestä on huono idea jättää hirvi susien syötiksi näin lähelle asutusta.

  7. Kuolleen vasan jättäminen asutuksen läheisyyteen
    ei ollut loppuun harkittu teko. Haaska olisi voitu viedä
    vaikka Mökkivaaran salolle pois näkyvistä.
    Ei kai kuolleen eläimen revitty raato ole mikään nähtävyys.

  8. Toissakesänä ihmettelin mökillä korppien lentelyä parvena mökin ympäristössä. Syksyllä syy selvisi, kun olin lintumetsällä. Varpasalmensuoralla poikkesin mökkiäni kohden entisen Valkosenmetsän polkua pitkin, jota polkua ei enää metsässä voi nähdä. Satametriä metsässä kulkiessa löysin hirven luut ja karhun ulosteet niiden vieressä. Luista, ulosteesta ja pääkallosta otin kännykkäkuvan. Selvisipähän korppien kiinnostuksen kohde.

  9. Talvipakkaset

    Joka talvi, kun tulee nämä kovemmanpuoleiset pakkaset
    juohtuu mieleeni koulumatkat. Talvella teimme koulumatkat
    suksella yli Kaustajärven. Viisi- ja kuusikymmentäluvuilla
    tuntui pakkasetkin olleen kovempia kuin nykyaikana.
    Silloin saattoi olla mittarissa jopa yli -40 astetta ja vaikka ilma
    oli tyyni niin järven selällä kävi tuulenvire.
    Siinä sitä olikin taiteiltava ettei kylmätä itseään sen ajan vaatetuksilla.
    Kaiken tämän kokivat Kaustajärven pohjoispuolen koulussa kävijät.
    Lapsia kävi paljon paljon kauenpaa koulussa kuin me, esimerkiksi
    Vepsäläisen lapset aina Pitkänjärven rannalta asti.
    Mielolassa he kävivät itseään lämmittelemässä matkan varrella.
    Matka heillä oli vasta puolessa välissä.
    Ei sen ajan lapsilla ollut heleppoo koulun käynti. Näin pitkällä
    matkalla saattoi tulla näläkäkii, kun ei ne eväät kovin hääppöset
    koulussa olleet.
    Näinkin voisi sanoa, että olen minäkin nähnyt vilua ja nälkää.
    Kerrankin yhtenä aamuna oli ollut pakkasta reilusti yli neljäkymmentä
    astetta, äiti-Martta oli sanonut veli-Jussille, että tänään sinä et mene
    kouluun. Jussi oli jäänyt uuninpäälle lämmittelemään ja äiti oli
    mennyt navettaan aamulypsylle. Jussi ei totellut äidin kieltoa vaan lähti
    kouluun. Hän oli laittanut jalkaansa paljaat huopatossut ilman sukkia,
    karvahatun päähän ja ilman käsineitä. Tälläisin varustein hän oli
    seitsemän vuotiaana hiihtänyt kouluun järven yli.
    Olihan matkalla pakkasherra alkanut nipistelemään sormia, joten
    hänen oli laitettava kädet taskuun ja sauvat kainaloon. Näin hän meni
    kouluun vaikka ei olisi ollut pakko, täytyihän se oppivelvollisuus
    suorittaa.
    Kyllä monen monta kertaa reidet, kädet, jalat ja naama olivatkin
    aika kohmeiset ennenkuin päästiin koulusta kotiin.
    Sen ajan varusteet eivät olleet tuulenpitäviä, joten tuuli aiheutti sen
    suuremman kylmän tunteen.
    Näin jälkikäteen olen miettinyt, että minäkin olen ylittänyt Kaustajärven
    koulunkäyntimatkoillani seitsemän vuoden aikana noin kaksituhatta kertaa.
    Joten tuona aikana on matkalla ollut jonkinmoista purkua jos auringon
    paistettakin.
    Kaustajärven ylitys tuli tutuksi, ei tarvinnut ennee navigaattorii.
    Tästä huolimatta en yhtäkään koulupäivää heittäisi pois.

    Pentti Mielonen

  10. Talvipakkaset

    Oh hoh hupsista tuli tuosta rivijaosta kummallisen näköistä.
    Liekö pakkanen tehnyt tepposet!

  11. Pentti kuvasi sen aikaista elämää niin kuin se oli. Pojilla oli karvahattu tai pipo päässä ja äidin neuloma villapaita päällä, joita ei kovillapakkasilla heitetty eteisen naulakkoon. Tuultapitäviä tikkitakit, mitkä tänään ovat muodissa tulivat lapsien ja nuorten pukeutumiseen kuusikymmenluvun loppupuolella.
    Alaosastossa pojilla oli sepaluksella varustetut raappahousut ja niiden päällä sarkahousut. Villasukat naisien neulomat pitivät jalat lämpiminä huopatossuissa ja mononoissa.
    Kun hiihtomonot tulivat, ne olivat jalassa koko koulupäivän niinkauan kun hiihtokelejä riitti.

  12. Tämän päivän pyykinpesua mietin oman iltani iloksi. Mietiskelkää lukijat omia vaatteitanne. 40 astetta tai 60 astetta tuotteessa pesu lämpötila lukee. Muovin osasia nykytuotteet sisältää. 40 astetta ei poista kaikkia ihon eritteitä. Muistan kun alusasut ja lakanat keitettiin padassa ennen narulle kuivamaan laittoa. Silloin materiaali kesti keittämisen. Olisiko syytä miettiä uusia materiaaleja jotka kestävät ja täyttävät hygieniavaatimukset.

  13. Tämä Kaustajärven kylä -palsta alkoi kirjoituksella, joka päättyy näin: ”Kaustajärvi on elävä kylä Tohmajärven kunnan Värtsilän pitäjässä muiden kylien joukosssa.” Tekstin alla on upea logo ”Universumin Helmi Kaustajärvi Nipin napin Suomen puolella”.

    Tämä on 213. kommentti!!! Ensimmäinen on kirjoitettu 29.7.2014. Siis heinäkuussa – Siltajuhlien vaiheilla (”) – tulee kuluneeksi kaksi vuotta tätä historiaa. Monesko kommentti silloin? Ja kenen näppäilemänä?

    Toivottavasti saamme hyvät kesäsäät järven ja Via Karelian ympärille, ja tietysti kalavesille.

  14. Hämmästyin kuinka matalat aurausvallit olivat
    Sääperin paikkeilla, pellon sängetkin paikka paikoin
    näkyvissä. Samanlaista oli pohjanmaan lakeuksilla
    viime viikon vaihteessa.

    Miljoonarinteen jälkeen tihkusade muuttui sakeahkoksi
    lumipyryksi ja kun kurvasimme mökille ilma oli jo
    sakeanaan ”jalkarättejä”. Aurausvallitkin olivat Miljoona-
    rinteen tällä puolen korkeammat kuin Värtsilän aukeilla.

    Hukkusuon silmäke oli lumen peitossa, mutta Varpasalmen
    sillan kupeessa näkyi sulapaikkoja. Pelkäsin, kuinkahan
    loppupätkä isolta tieltä mökille onnistuu. Hyvinhän se,
    vakiauraajamme oli ollut asialla.

    Märkää lunta oli rinteessä kuitenkin sen verran, että sitä
    työntyi kengänvarrestakin sisään. Mutta nyt istuksin ikkunan
    ääressä järvelle katsellen. Sade näyttää jatkuvan ja jään
    päällä on vesiläimäreitä. Eipä pääse puoliso vieläkään
    hiihtämään.

  15. Lapsuudesta opittuna pilkillä hahvenia narrailin. Käyn pilkillä kun vain on tilaisuus. Pienet ahvenet ovat erinomaista syötävää. Ruiskuori, sijanlihaa ja ahvenet yhdessä uunissa haudutettuna ovat herkkua, jota kannattaa maistaa.

  16. Ja tässäpä 215. kommentti tälle palstalle!!! Eli: Otan vastaan Kaustajärvi-mukin tilauksia. Jos tilauksia tulee riittävän paljon, ne teetetään samalla mallilla kuin nyt pöydälle katettavat.

    Mukin hinta 15 euroa kappale. Hankintahinnan ja ostohinnan erotus osoitetaan Kaustajärvi-kirjan kustannuksia kattamaan.

    Mukit saa käteen Siltajuhlilla. Ja tilauksia ottaa vastaan Erkki Lintunen, puh. 050-3224727.

    Mukavia kahvi- tai teehetkiä joka pöytää eri puolilla maatamme!

  17. Tahkolla laskettelemassa lapsen lapsien kanssa oli kiva nähdä Kaustajärven selviytymisen hengen myös jälkipolvissa. Pieni nelivuotias tyttö laski muiden mukana ja kahdentunnin välein ruokaa tarvitsee kasvava lapsi. Mummi sekä ukki oli rinteeseen varanneet reppuun muonaa ja termuksiin lämmintä juotavaa.

  18. Minä aivojeni voimostelija haluan 30-vuoden suunnittelija kokemuksella haluan ottaa kantaa. jos Kaustajärvenkirja tehdään. Se ei voi olla vain ruusulla tanssimista ja unohtamalla elämän varjopuolet. . Elämään kuuluu myös monenlaisia kohtaloita ja niistä myös pitää pystyä kirjoittamaan muiden tapahtumien joukossa. Niin kuin ihminen myös hänen elinympäristö on monimuotoinen.

  19. Kirjan tekeminen ei ole todellakaan ”ruusuilla
    tanssimista”. Siksipä olemmekin moneen kertaan
    kuuluttaneet. että kaikki kaustalaiset siihen osallistuisivat.
    Osoitteet ja yhteystiedot löytyvät esim ”Etsintäkuulutus”
    -jutusta näiltä sivustoilta. Ja voimme ne toki antaa uudelleenkin
    jos keneltä on mennyt ohi silmien.
    *
    19.2.16 oli Värtsin puolella infoa kirjakokouksesta joka
    pidettiin Kaustajärven entisellä koululla. Kuten jutussa
    mainitsin, mukaan mahtuu vielä! Samaa juttua toivoimme
    tänne Kaustajarvi.fi -sivustallekin, täällä se säilyisi kauemmin
    framilla kuin Värtsissä. Jospa se vielä ilmaantuu…..
    *
    Eli kirjan sisältöön voi itsekukin vaikuttaa osallistumalla
    aktiivisesti sen työstämiseen. Toivoo Telle, joka on vain
    yksi monesta tässä FM Katja Tikan vetämässä projektissa.

  20. Onkohan Kaustajärven katoilla liikaa lunta? Kuka tietää? Kyselen tätä flunssan kourissa.

  21. Lunta on, muttei vielä vaaraa katoille.
    Viimeaikaiset sateet ovat olleet kevyttä vitilunta.

  22. Polut oli oikopolkuja talojen ja vesistöjen välillä. Ympäröivä metsä oli nykyajan termein lausuttuna hakkuukypsää metsää. Niitä oikopolkuja ei voi enää kulkea, ne ovat muistoissa. Oikopolkuja seurasi Rajavartioston ladut ja meidän lasten koulutie. Varmaan jokaisella tämän sivun lukijalla on oma muisto okopoluista.

  23. Kaustajärvi nukkuu edelleen talviunta.
    Märkää lunta on paksulti niin maassa kuin katoillakin,
    paitsi tietenkin peltikatolla, josta ne putoavat maahan
    ryminällä.
    Yöllä lienee ollut pieni pakkanen koska puolisokin
    näyttää hiihtää viilettävän jäällä eikä pahemmin upota.

    Uutta tv-antennia katollemme asentanut mökkinaapuri (tuolta
    Hiekkalahden rannalta) kertoi, että sudenjälkiä on
    näkynyt aivan heidän pihapiirissään.

    Puoliso antoi juuri tilannetiedotteen: ”Hankiinenhan siellä ol
    vuan suven jäläkiä ei näkynyt!”

  24. Tänään oli hieno kevätpäivä. Kalakaverini kanssa kävimme Saimalla pilkillä. Olimme pilkillä laavulle menevän ladun vieressä. Oli kiva jutella ihmistenkanssa kuulumisista. Tämänpäivän paras anti oli, kun mies kertoi olevansa 74v ikäinen joka hiihteli luokseni. Kertoi opettavansa matematiikkaa tuntiopettajana Yliopistossa ja sanoi haluavansa jatkaa niin kauan kuin kunto sallii. Pitkään juteltuamme hän minulta kysyi, mielipidettä mihin tämä tietoteniikan kehitys johtaa. Annoin hänelle melkein politikon vastauksen. Samaa isomummini pohti viime vuosisadan alussa: ”Mihin tämä maailma vielä menee, kun pitää olla nämä pitskat ja ritskat.” Tämän lauseen ilmoille ilmaisi Iso-mummini, kun ensikerran näki tulitikun raapaisun.

  25. Tänään oli hieno kevätpäivä. Kalakaverini kanssa kävimme Saimalla pilkillä. Olimme pilkillä laavulle menevän ladun vieressä. Oli kiva jutella ihmistenkanssa kuulumisista. Tämänpäivän paras anti oli, kun mies kertoi olevansa 74v ikäinen joka hiihteli luokseni. Kertoi opettavansa matematiikkaa tuntiopettajana Yliopistossa ja sanoi haluavansa jatkaa niin kauan kuin kunto sallii. Pitkään juteltuamme hän minulta kysyi, mielipidettä mihin tämä tietoteniikan kehitys johtaa.
    Minun mielestäni tämä kehitys missä inhimillinen olento ihminen on kohta ulkopuolinen. Olen tietotekniikan uusimmat tuulet omaksunut, mutta siinä oravanpyörässä pysyminen vie melkein puolet voimavaroista. Pelit ja työn sisältämät ohjelmat valtaavat ihmisen, joka on perimältään lajikumppanien kanssa ajansaatossa selviytymiseen ja vuoro vaikutukseen kasvanut.

  26. Kesän Siltajuhlat on lauantaina 16.7.2016 klo 16.00 alkaen. Luvassa musiikkia Kuisma Lipponen säestämänä, yhteislaulua ja mukavaa yhdessä oloa.

    Sunnuntaina 17.7.2016 klo 11 tehdään kävellen Elämysmatka Väinö Linnan hengessä. Retki kestää noin 4 tuntia eli eväät mukaan.

    Tervetuloa!

  27. Johan oli upea ”kultainen” auringonlasku eilisiltana Varpasalmen
    suunnalla. Pitkäperjantaiaamuna suunnittelin, kuinka
    kävelemme jäällä, hankiisten päällä, postin hakuun. Kenties
    jostain löytyisi pajupuskakin josta voisi taitella kissaoksia maljakkoon.

    Hyvissä ajoin sonnustauduimme aamulla matkaan. Säntäsin
    innoissani hangelle, sehän tietenkin upotti. Takaisin sisälle ja
    ”raudat” kantapäihin. Jospa yrittäisimme tien kautta? Tie oli
    peililiukas. Jospa ajaisimme Turhuuventorille autolla
    ja siitä kävelisimme? Siitä alkoi eilen hiekoitettu osuus. Turhuuven-
    torille autoiltuamme alkoi sataa märkiä ”jalkarättejä”. Jospa menisimme
    loppumatkankin autolla ja kävisimme samalla hautausmaalla?
    Takapaksista ei löytynyt yhtään kynttilää, mutta voihan siellä käydä
    muutenkin. Mutta mihin autonavaimet hävisivät? Hetken etiskelyn
    jälkeen löytyivät ja eikun menoksi.

    Hautausmaan parkkipaikka ja pääkäytävät oli aurattu erinomaisesti.
    Mutta pinnalle sataneen lumen alta löytyi liukastakin liukkaampi
    jäätikkö. Olipa hyvä, että oli ne raudat kantapäissä. Tarkoitus oli
    ajella järven toisellakin puolella, mutta sitä ei sääolosuhteet nyt
    sallineet.

    Mutta vielähän tässä ehtii. Pääsiäisenä paistaa varmaankin jo aurinko
    ja toivottavasti ne hankiisetkin vielä palaavat.

  28. Kun katselin hetki sitten telkkarista Herkule Poirot-sarjan osaa jossa kerrottiin Egyptin kaivauksissa tapahtuneista sarjamurhista mm.jäykkäkouristukseen kuolleesta uhrista.
    Silloin juolahti mieleen Jormanilan Lyytin kertomus miten pahan pintahaavan saanutta uhria hoidettiin, haettiin talon karsinasta multaa joka painettiin suoraan uhrin haavaan ja kysyttiin Maahiselta vähän kuin loitsun muodossa, ottaako uhrin mukaansa vai ei, muisti kyllä loitsusanat mutta minä en niitä muista.
    Tuota muistellessa, nousee tukka pystyyn, onhan tuo niissä olosuhteissa paras keino saada jäykkäkouristustartunta.

  29. Onpa kiva lukea Kaustajäven kuulumisia odotellessa hankien sulamista ja tien avautumista
    ilman linkoa. Ja savusaunan virittämistä kylpykuntoon.

  30. Kuinka ihanaa olikaan kävellä Kaustajärven
    jäällä! Aurinko paistoi ja taivas oli sametinsininen.
    Eilen oli melkoinen moottorikelkkojen pörinä
    pitkin päivää. Muutama pilkkimieskin Varpasalmen
    suunnalla. Olishan siellä ollut vaikka pidempäänkin,
    mutta oli ajateltava takaisin mökkiin pääsyä. Hanki
    ei nimittäin kantanut kulkijaa. Kun takkusin sauvoineni
    rinnettä ylös, tuli mieleen tv:n Huippujengi. Siellä
    kiipeilevät Perun jyrkillä rinteillä ja iskevät hakkua
    jäätikköön. Pakko siis minukin ponnistaa nämä muutamat
    sadat metrit rannasta kohti kuistin portaita.
    Sukset olisivat olleet valttia. Sillä aikaa kun köpöttelin
    Riikunniemi-Halkolahti-Rutnikkaranta lenkin, puoliso
    kiisi suksillaan koko järven!

  31. Pääsiäisenä tyttären kuusivuotias poika tuli meille Kaurilaan. Pieni esikoululainen oli iloinen hymy huulilla. Etuhampaat olivat lähteneet. Hän näytti kahdeneuron kolikkoa ja sanoi tämä on hammas kolikko.
    Lapsuudessani muistan kun maitohammas alkoi heilua, isät halusivat irroittaa pojalta hampaan nopeasti. Hammas sai lähtökäskyn, joko peukalolla painaen tai karhurihman lenkin vetäisyn saattamana.

  32. En voi unohtaa sodankäyneiden miesten ja naisten kädentaitoa selviytymisessä luoden uutta tähdäten tulevaan. Monessa pienessä tuvassa reki ja pankkoreki sai muotonssa. Veneet kalastajan alle veistettiin kevätauringossa kutukalojen luokse kalastajan viemään. Tuohesta taitava korun teki, osaava käytti omia sormiaan. Verkko tehtiin kutomalla sukupolvien opettamalla tavalla. Minä en kerennyt oppia miten verkko kudotaan, mutta muistan kun kuivat tuohenkäprät laitettiin verkkoa pinnalla pitämään.

  33. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää missä tällähetkellä maailma makaa. On ihmisiä jotka verojakiertää on ihmisiä jotka haluavat mahdollisiman paljon omaisuutta elinaikanaan. Ei käärinliinoihin nykyään aarteita tai rahoja ruukata laittaa. Ainako ihminen on ihminen, joka ei opi mitään ja luulee elävänsä ikuisesti.

  34. Jokohan Halkolahdentie ja Ulriikantie ovat sulat hiekkamontulle asti???

  35. Tie on sula, jonkin verran on kelirikkoa.
    Kävelimme tiellä viikonloppuna.

  36. Itä-Suomeen on luvattu jopa kymmenen senttiä lunta,
    juuri kun tulimme Kaustalle kesärenkaita vaihtamaan.
    Tai naapurikylän monitoimimieshän ne lupasi vaihtaa.

    Aurinkoiset ja aukeat paikat ovat jos sulat, mutta kyllä
    metsistä vielä lumipaikkojakin löytyy. Järven jäälle
    ei liene enää menemistä, se on harmaankirjava kauttaltaan.

    Ilma on niin kylmä, että lintujakaan ei näy. Sääperin aukiolla
    bongasin muutaman hanhen ja töyhtöhyypän. Tulomatkalla
    kävin hakemassa tilaamani Kaustajärvi mukit. Nytpä tulokaffeet
    porisemaan ja uudet mukit kouraan.

    Lumisade ei ole ainakaan vielä alkanut, toivottavasti Saarivaaran
    retkemme onnistuu!

  37. 42 metriä syvästä porakaivosta nousee vettä samalla tavalla kuin muinakin kevätviikkoina. Umppopumppu poistaa yli tulleen veden, ja vähitellen oikea vesi on kirkasta ja juomakelpoista.

    Siitä se taas normaali elämä Universumin Helmessä alkaa. Savusaunan katon tervaus on seuraava urakka ja sitten TV:n säätäminen käyttökuntoon.

    Sitten odottamaan kuikan huutoa – jäiden jähdön jalkeen.

  38. Tervetuloa Universumin Helmeen kesäasukkaat!

  39. Porakaivon yli pursuaminen loppui. Vettä nousee normaalisti. Savusaunan karton tervasivat talkoolaiset. Itse en kyennyt katolle kipuamaan.
    Avanto syntyi reikälapiolla laiturin eteen. Uimassa käyty jo viisi kertaa. Hyvältä tuntuu. Pakkaset viivyttävät jäiden lähtöä – ja kuikkien saapumista. Mutta kyllä tämä tästä.

  40. Rannoilla sulaa. Sorsia uimassa. Jään pinnalla vettä sulamassa. Sauna lämpiämässä. Jne…jne…
    Hyvää Juhannusta!!!

  41. Kaustajärvi lainehtii ja odottelee kuikkien saapumist.a

  42. Mukava kuulla, että kuikat jo Kaustajärvellä. On se kaunis ja tyylikäs lintu ja niin salaperäinen. Ja se kuikan huuto on upea kuulla. Ääni onkin kantava ja kuuluva. Asuukohan silkkiuikut vielä Kaustajärvellä? Jokilahdella en ole nähnyt niitä viime kesinä.

  43. Viimeviikon vietin Sisiliassa. Sisiliaiset ovat kuten Suomalaiset. Hillittyjä ja tilanteessa rauhallisia. Manner Italiaiset ovat nopeasti syttyviä ja vähänaikaa, kun ollaan hiljaa keskustelu rauhallisesti jatkuu.

  44. Kaustajärvi on niin peilityyni että sen pinta
    on kuin kiilloitettu. Punervaa iltaruskoa heijastuu
    lemmikinsinisten pilvien rakosista. Rutnikkaranta peilautuu
    tummana veden kalvoon.

    Kaksi pupua puputtaa ruohoa rinteessämme. Toisella on
    jo kesäpuku, mutta toinen on edelleen vitivalkoisessa
    turkissa! Näinköhän ei vaihda sitä edes kesäksi?
    Ison näreen juuressa on harmaa höyhen ja untuvakasa.
    Siinä on kyyhky joutunut jonkun pedon kynittäväksi.

    Tämä kaikki näkyy siis ikkunasta jonka ääressä kirjoittelen.
    Nyt valkoinen pupu säikähti jotakin ja pinkaisi pakoon.
    Ruskeanharmaa nököttää korvat hörössä järvelle katsellen,
    kuten minäkin.

    Rajalla rauhallista.

  45. Siellä täällä maanteiden varsilla on mustia jätesäkkejä. Kyläläiset ovat pitäneet talkoot ja keränneet roskat tienvarrelta.

    Mitäpä jos kaustalaisetkin tekisivät niin! Sovitaan päivämäärä ja kokoonnutaan kolmen Kaustajärvi-kyltin sisäpuolelle. Siistitään Via Karelia kylän kohdalta.

    Jos vielä joku keittäisi talkookahvit, olisi päivä täydellinen kotiseutujuhla.

  46. Aurauskeppien laitto syksyisin ja niiden
    poiskerääminen keväisin olisivat myös talkoiden
    aihe Halkolahden-Ulriikantiellä tien vaikutuspiirin
    osakkaille. Kolme Kaustan
    miestä (Jussi, Pena ja Omppa) sen ovat tehneet
    vuodesta toiseen. Minä olen keittänyt talkookaffeet
    kun minusta ei ole ollut muuta hyötyä ko hommassa.

  47. Halkolahden-Ulriikantien aurauskepit on kerätty.
    Nykyaikaisten tiedotusvälineiden takkuillessa emme saaneet
    kaikkiin sovittuihin henkilöhin yhteyttä, mutta kuitenkin homma on
    hoidettu.
    Talkookahvit kävimme juomassa Riikunniemessä ja samalla
    muistelimme menneitä aikoja.
    Riitalle ja Onnille suuret kiitokset maistuvista kahveista.
    Terveisin Pena, Liena ja Jussi

  48. Eilen illalla satakieli lauloi kauniisti
    Pentinrannalla. Laulukonsertti kesti pitkään,
    jota oli ilo kuunnella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *