Kaustajärven kyläkirja – Etsintäkuulutus

Haetaan Kaustajärven kyläkirjaan valokuvia ja muistelmia. Kaustajärven kirjatoimikunta on kokoontunut, paikalle oli saapunut kuusi projektista kiinnostunutta, joista jokaiselle jaettiin jo omia osa-alueita koordinoitavaksi. Mukaan on lupautunut myös henkilö joka ei tällä kertaa päässyt paikalle.

Seuraava askel kyläkirjan teossa on aineiston keruu. FM Katja Tikka tutkii kylän vanhempaa historiaa ja luotsaa hanketta, mutta nyt tarvitaan teidän kaikkien aktiivista apuanne.

Kuva-aineisto:
Kaikenlaiset kiinnostavat, informatiiviset ja eri aikakausia edustavat valokuvat ovat tervetulleita. Näistä valitaan lähempänä kirjan valmistumista itse kirjaan tulevat kuvat. Voit lähettää jo valmiiksi skannatut kuvat tai vain kertoa kuvien olemassaolosta Jukka Turuselle osoitteeseen: jtmies@gmail.com. Kesän 2015 Siltajuhlien yhteydessä pidetään kuvien katselu- ja tunnistustilaisuus, johon voit myös tuoda valokuvia.

Muistelukset:
Muisteluksia tarvitaan myös kaikilta ajoilta. Niitä käytetään joko sellaisenaan tai osana aiheen mukaista kappaletta. Ilmoita saako tekstiä käyttää tarpeen mukaan vapaasti vai onko käytölle ehtoja. Tekstit voi lähettää osoitteeseen kaustajarven.kirja@gmail.com.

Tekstejä toivotaan näin alkajaisiksi seuraavista aihepiireistä:
-Harrastuselämä
-Kotieläimet
-Sota-ajat
-Evakot, evakkoon lähtö
-Sotavangit
-Kauppa
-Kymin talo
-Äitienpäivän vietto
-Juhlapyhät
-Koulu/pyhäkoulu/rippikoulu
-Rajavartiosto

Lisätietoja voit kysellä Kerttu Oikariselta puh 040-861 3403 tai Riitta Pakariselta puh 0400-451 938.
Toimikunta odottaa yhteydenottoanne!

toimikunnan puolesta, Katja Tikka

Kuva 15.9.2012 Värtsissä julkaistusta jutusta Kaustajärven evakot. Kuva: Karjalan kartat.

 

30 kommenttia artikkeliin ”Kaustajärven kyläkirja – Etsintäkuulutus

  1. Lähetätpä sitten kuvia tai muisteluksia muista
    liittää mukaan nimesi, osoitteesi ja yhteystietosi
    ja se saako tarinan julkaista omalla nimelläsi.

    Jos kuvat eivät ole vielä ”historiaa”(vanhempia kuin
    60 v) ja varisinkin jos niissä mainitaan henkilöitä nimeltä,
    on hyvä olla
    lupa asianosaisilta. Hyvä olisi myös mainita kenen
    kokoelmista kuva on. Tai jopa kuvan ottaja ja ajankohta jos se on
    tiedossa.

    Jos jostain syystä et kirjoita tarinaasi itse, voit ottaa
    yhteyttä niin pyrimme järjestämään haastattelun.

    Pitäkäämme mielessä, että kirja on meidän kaikkien
    yhteinen voimanponnistus. Tehkäämme se niin kauan
    kuin muistajia ja muistelijoita riittää ja niin kauan kun
    löytyy henkilöitä jota kyseinen aihe kiinnostaa!

  2. Kirjahankken alullepanija, FM Katja Tikka on lähdössä seminaari-
    matkalle Brysseliin, siksi toimin hänen ”assistenttinaan”
    ja kerron muutaman sanan kirjaprojektista.

    Muisteluiden keruutoimikunta Kerttu Oikarinen,
    Pentti Mielonen, Riitta Pakarinen kokoontui helatorstaina
    Riikunniemessä.

    Kävimme talo talolta läpi muistissamme olleita Kaustajärven
    asumuksia. Olisihan se hienoa, jos saisimme kirjaan
    jokaisesta jotakin.

    Se on kuitenkin mahdottomuus jos lähdemme siitä, että
    toimikunta kolkuttelee oville, emmehän edes tiedä
    kaikkien nimiä ja osoitteita. Siksipä tässä vielä muistuttelen,
    että lähettäkää tarinoita ja kuvia jo aikaisemmin antamiimme
    osoitteisiin.

    Kaikille avoimeen palaveriin, joka pidettiin pääsiäisenä
    Saarivaarassa, oli saapunut muutamia muitakin henkilöitä
    kuin edellä mainitut. Silloin jaettiin itse kullekin eri osa-alueita,
    esim. Kaustajärven hengellinen elämä E Lintunen ja kuvien tallennus
    Jukka Turunen. Katja itse tutkii ja kirjoittaa historia osuuden ja
    muistelutoimikunta kerää muisteluksia ja on valmis tekemään
    haastatteluja.
    Projektiin on lupautunut jo muutamia muitakin kirjoittajia ja
    jopa joitakin tekstejäkin on saatu. Kiitos niistä. Mutta lisää
    aina vaan kaivattaisiin!
    Katja on luvannut tulla siltajuhlaan esittelemään kirja-
    projektia laajemmin. Tässä kerroin vain nyt tämän-
    hetkisen tilanteen, ettei pääse keneltäkäään unohtumaan.

    Toivon, että kaikki tuntisitte olevanne tässä hankkeessa
    mukana!

  3. Minulla metsänkulkijalla ja järjen soljuttajalla on monen raunion ja pystyssä olevan torpan tarinat mieleen painuneena.
    Tämä tarina ei liity taloihin eikä torppiin.
    Kaustajärvellä vieraili silloin tällöin asunnottomia mustalaisia. Mustalaiset kulkivat hevosilla ja yöpyivät taloissa. Meillä ei mustalaiset yöpyneet. Äitini kyllä heille mukaan leipää laittoi ja rekeen saivat heinää hevoselle. Muistan hyvin Mikko mustalaisen perheen. Mikon poika Mikko ei ollut kouluja käynyt johtuen heidän kiertolaisen elosta. Häntä kutsuttiin pikku Mikoksi. Muistan kun he tulivat käymään ja pikku-Mikko halusi että veljeni Matti kirjoittaisi kirjeen hänen ihastuksen kohteelleen Huldalle. Pikku-Mikko kertoi mitä ja Matti raapusti Mikon sanat paperille. Seuraavan kerran kun pikku-Mikko tuli käymään kylässä heidän kierroksellaan oli Hulda mukana ja Mikko kiitti Mattia onnellisena.

  4. Minä en ollut silloin syntynyt kun Kaustajärvelle kylmän tilan teki kotipaikaltaan pois joutuneet. He tekivät pienentilan korpeen kasvattivat lapsensa. Nämä elämänkohtalot on haluttu unhoittaa tässä kiireisessä elämässä.
    Kaustajärvi oli myös järvimalmin nostoaluetta. Meidänrannassa oli kaksi malminnostokohtaa, jossa haavittumalmi rantautettiin. Näitä hiekkarantoja kutsuttiin rutnikkarannoiksi.

  5. Harrastuselämä lapsilla 60-luvulla
    Kesällä lentopallo, kalastus, leikatulla heinäpellolla omatekoisilla keihäillä heitto. Moukareilla heitto, leppästä tehdyillä aidoilla aitajuosu, korkeus ja seiväs hyppy purukasaan, tarkkuusammunta, sillalla kivenheitto ”lemille” ja kolmiloikka sillanyli. Marjastus ja sienestys oli myös kuvioissa.
    Talvella hiihto, koronanpeluu, pennipeli, piiloset, mäkihyppy, pilkintä, tarinointi, avantouinti, käsillätekeminen, luettiin seikkeilukirjoja ja kerrottiin tarinoita. Mesästys oli läsnä nuorten ja lasten elämässä ja opittiin taidot.

  6. Kirjoitan seuraavaksi kotieläimistä.
    Koira oli melkein joka talossa. Koirat olivat sekarotuisia monen taidon omaavia. Osasivat vahtia, metsällä haukkua lintua ja ajaa jänistä.
    Kissoja oli taloissa ja keväisin kuuli kiimaisten uroskissojen reviiritaistelun ääniä, eli mouruntaa ja sähinää.
    Kesäisin meillä lapsilla oli elättivaris, joka syksyn myötä lähti muuttomatkalle lajikumppaneidensa kanssa.
    Kanat kulkivat vapaana ja niiden munia etsimme marjapehkojen alta.
    Hevonen ja lehmät vasikoineen olivat perheen pääasiallinen tulonlähde. Possu ja lampaat myös kuuluivat samaan katekoriaan.

  7. Sota-ajat, evakot, evakkoon lähtö ja sotavangit jätän kertomatta, koska ne ovat minulle kerrottuja,sillä olen liian nuori niistä kertomaan.
    Kauppa
    Kaustajärven kauppa oli kylän keskus. Kaupasta ei ole edes perustusta jäljellä. Kaupan saunan voi nähdä ohikulkija jos tietää mihin katseen kohdistaa Värtsilän kylän läpi ohiajaessaan.
    Virtaset olivat kauppiaita Kaustajärven kaupassa. Eini Virtanen oli kassalla ja hääri palvellen asiakkaita. Matti ja Maija olivat Virtasten lapsia.
    Kaupassa ei ollut kylmälaitteita eikä sähköä. Makkarat olivat pitkään säilyviä laatuja jotka säilyivät kylmäkellarissa. Tuoreliha piti myydä heti kun se aamulla tuli kauppaan, ettei kylmäketju katkennut. Muistan kun äitini kanssa kävimme kaupassa ja äitini halusi kesällä ostaa lihaa. Äitini haistoi lihaa ennen kun hän kelpuutti lihapalan kauppakassiin kotiin vietäväksi.
    Ostaja oli tiskin edessä ja myyjä toisella puolen. Irtotavaraa oli kaikki ostettava ja ne myyjä laittoi paperipussiin punnitsi vaa’alla ja hinnan laittoi kassaan.
    Osuuskaupan ostotositteet säilytettiin ja vuodenvaihteessa me lapset laskimme yhteen. Bonuksena ostoskuiteista saatiin kahvipaketti.

  8. Mukavaa kun Esko on yltynyt muistelemaan Kaustajärven mennyttä aikaa!
    Eskolle ja kaikille muistutukseksi, että juttuja saa lähettää suoraan myös sähköpostiosoitteeseen: kaustajarven.kirja@gmail.com.

  9. Vuosien 1940 – 1950 lukujen taitteessa Kaustajärvellä toimi urheiluseura Uudenkylän Terän alaosasto. Kysynkin kuka muistaa sen järjestäytymisen, puheenjohtajan, sihterin ja johtokunnen / hallituksen jäsenet. Oma muisti ei ylety niin kauas ja vanhin elossa oleva veljeni on ne unohtanut. Jos joku muistaa nimiä niin kirjoita niistä tähän juttuketjuun. Tarvitaan Kaustajärvikirjan urheiluosaan. Terveisin Kalevi

  10. Sain haltuuni kopion papereista, joissa on aika paljon tietoa mainitun osaston toiminnasta. Olen saanut ne Kotiseutuyhdistykselle, mutta annan tietenkin ne Kaustajärvi-kirjan tekemiseen. Pitää vain sopia, miten se tapahtuu. Puh.050-3224727.

  11. Veljeni Sepon palkinto kokoelma kertoo hänen hiihtourastaan. Pohjois-Karjalan kärjessä hän hiihti ollessaan Närsäkkälässä rajavartiana. Kiteellä hiihti silloin edustus joukkueessa Hannu Myyryläinen, Tornin Pentti ja Seppo. Karhun suksitehdas oli silloin voimissaan puusuksien tuottajana. Kotimökkini kirjakaappien ja lehtileikkeiden kertomaa minä kerron.
    Kiteen Pohjois-Karjalan hiihdon kulta-ajan miesten kanssa olin mukana Suomi-Ruotsi maaottelussa Helsingissä.
    Veljeni kupla Wolkkarilla olimme liikkeellä. Kuplan tavaratilat olivat täytetty puolukoilla viemiseksi sisaruksilleni. Se oli sitä aikaa.

  12. Luulenpa että Terän alaosaston puuhamiehet oli innokkaat Härkösen veljekset Kauko ja Tauno,hienoja miehiä molemmat.
    Heillä oli myös sormensa pelissä perustettaessa Kaustajärven Työväenyhdistystä viisikymmenluvulla.

  13. Hups,tulipas pikkunen muisti-katkos siis toinen Härkösen nimi on Mauno( eikä Kauko)

  14. Ketä kaima tarkoitat Kauko Härkönen, oliskohan ollut Mauno
    Tauno Härkösen tiedän ja tunnen mutta en Kaukoa.

  15. Työväen yhdistyksen puuhamiehiä -50 luvulla oli myös Niirasen veljekset
    Emil ja Erkki. Muistan kun järjestettiin iltamat Patsolan Työväentalolla,
    ohjelmanumeronaan veljekset esitti Kaksi vanhaa tukkijätkää istuu
    tummetessa illan.

  16. Kirjaprojekti on käynnistynyt mukavasti, mutta
    kaikkien muisteluksia toivotaan. Kerronkin tässä,
    että tulevilla Helsingin kirjamessuilla voitte tavata
    Katja Tikan livenä. Hän on Katri Vala-lavalla, sunnuntaina
    klo 12.30 kertomassa ”piha-kirjasa”, jonka toimittamisessa
    hän on ollut mukana.

    Näinköhän voimme lähivuosien SIltajuhlissa julkaista
    oman Kausta-kirjamme. Ottakaa osaa talkoisiin!

  17. Kun olen lupautunut yhdeksi kirjan tekstin kokoajaksi Kaustajärven urheilu ja liikunta osioon. Siitä tulee sangen kuivaa luettavaa jos en saa teiltä omakohtaisia muisteluksia liikunnallisista harrastuksista. Sellaisia olisivat kertomukset kylän lentopallopelistä, pesäpallosta, koulujenvälisistä hiihtokilpailuista, maakuntaviestistä ja niin edelleen.
    Ne saisivat olla kertomuksia jostakin peli-illasta, tai kilpailusta. Sellaisia jossa omakohtainen muistikuva tulee esille.
    Pyydänkin Pakarisen veljeksiä Penttiä ja Onnia, Tarvaisen Eskoa veljesi Sepon hiihtämisistä, Mielosen Penttiä ja Juhania, näiden lisäksi olisi mukavaa saada kauempana asuvien Kaustajärveltä maailmalle lähteneiden kertomuksia urheiluharrastuksistaan

    Ne jutut voisi laittaa minun sähköpostiin josta ne kokoan kuhunkin aihepiiriin liittyväksi. Sähköpostini kht.tikka@gmail.com
    Yhteistyöterveisin Kalevi Tikka

  18. Kiitos jo Kaleville etukäteen kattavan ja monipuolisen urheiluosion kokoamisesta! Kietoutuikohan Kaustajärven työväenyhdistyksen toiminta miten tiiviisti urheilutoimintaan? Työväenyhdistyksestä olisi kuitenkin saatava kirjaan edes lyhyt kuvaus? Tästäkin aiheesta saa siis jo tulleiden muisteluksien lisäksi kertoa lisää.
    Osoite on tuttu: kaustajarven.kirja@gmail.com.

  19. Kalevi soittele niin käydään kuvaamassa Sepon urheilusaavutukset, jos Kaustajärven kyläkirja tehdään ja siihen tarvitaan urheilunalan tekijöitä.

  20. Kymintalo oli tabu kylän keskuudessa. Kymintalo meidän naapuri ja oli hyvä naapuri. Ajat sodanjälkeen olivat vaikeat. Kymintalolla oli sotavankeja. Sotavankeja oli ollut meillä heinätöissä vartija mukana. Äitini laittoi ruokaa ja kaikki heinäntekijät samassa pöydässä söivät. Kymintalo oli ollut silloin vähän monia arvailuja sisältävä talo keskellä kylää.
    Minulle tämä talo oli leikkikavereita ja leikkejä sisältävä talo ja aina kun Kymiyhtymän metsästäjät hirven toivat pihaan olin aina läsnä ja näin keski-eurooppalaisia metsästäjiä.

  21. Putinin uusi näkemys murtaa yhteinen eu on pakolaisvirta. Toimiiko sitä pitää ajatella.

  22. Ihmetyttää kun hallitus mainitsee, että tehdään pakkolaki. Mitä se merkitsee, jos se suuntautuu meille juroille miehille. Meille on opetettu: pakko on kuolemaan ja kerran silloinkin.

  23. Hiljainen on kylätie täällä Kaustajärvellä. Järven pinta tyyni. Yksinäinen sorsa uiskentelee puikahtaen välillä pinnan alle. Yöllinen kuun kirkas valo on vaihtunut auringon loisteeseen. Savu tupruaa kolmesta lähteestä saman piipun läpi ”saastuttamaan” asfalttivihreiden vaalimaa ilmakehää. Ellinoora odottaa, että lähtisin lenkille. Ehkä sitten kun posti tulee turhuuven torin laatikkoon!? Kuitenkin ennen iltasaunaan menoa – ja järvessä kastautumista. Ihanaa!!!

  24. Tämä siipirikkona olo on antanut uuttasisältöä elämään. Yhdenkäden käyttäjän on moni asia laitettava uusiksi. Positiivisesti, kun elämän ympärillään näkee on helppo mennä eteenpäin. Toimivakäsi nopeasti oppii puuttuvankäden oppimat taidot. Ihmisenkeho on ihmeellinen ja muuntumiskykyinen.
    Kaunis on katsoa täydenkuun tähtien reunustamana heijastusta järvenpinnassa.

  25. Olin kansakoulun neljännellä luokalla ja kuljin talvella hiihtäen koulumatkat joka oli vähän oikoen viitisen kilometriä, ja ne hiihtovermeet eivät kyllä kehuja kestäneet, mutta kilometrejä kertyi siitäkin huolimatta vihkoon joka kulki nimellä kansanhiihto, sinä talvena taisin saada eniten kilometrejä kasaan ja pojilta siitä hyvästä lumipesun

  26. Muistuttelen, että vuosi 2016 on aineistonkeruu
    aikaa tulevaan Kaustakirjaamme. Homma
    etenee pikkuhiljaa, mutta mukaan ehtii vielä.

    Tässä odotellesa voi vaikka lukaista kirjan
    ”Helsingin sisäpihat kertovat”. Yhtenä kirjan
    toimittajista Katja Tikka.

    Kirjasta on pieni buffi uusimassa Avotakassa (1/16)
    sivulla 27. Buffissa sanotaan ”Tiiviin kerronnan
    ja monipuolisten kuvien avulla avataan vilkasta
    entisaikaista kaupunkikulttuuria ja sen muutoksia”….

    Pyrkikäämme samaan avaamalla ovia rajaseudun elämään
    omassa kyläkirjassamme.

  27. Moni nykynuori suomessa on hihtotaidoton, kun lumi asutuskeskuksissa on ollut vähäinen. Hiihtolomilla lasketellaan hiihtokeskuksissa. Tänäpäivänä on ollut ilokatsella, kun päiväkotilapset luistelevat ja peuhaavat lumessa 20 asteen pakkasessa. Kaikki lapset osaavat uida, mutta hiihto tahtoo jäädä vanhempien kertomana omina lapsuusmuistoina.
    Minun ensimmäiset sukset teki isäni koivu laudasta. Oli kiva katsoa tuvassa, kun sukseni muodon sai isäni kirveellä vestäessä. Uran suksenpohjaan isäni teki kourutemmillä. Kären taivutus vaati kattilassa kiehuvassa vedessä haudutuksen. Kun suksenkärki oli riittävästi hautunut hän laittoi sukseni paino puuhun, jossa kärki taipui ja suksi kuivuttuaan säilytti muotonsa. Vintilä poralla hän porasi reijät suksien keskikohtaan, josta varpaallis siteen nahkaremmit pujoitti minun tossujeni siteeksi.

  28. Eskon innoittamana minäkin rupesin muistelemaan ensimmäisiä omia suksiani. Siihen asti olin lönsännyt milloin milläkin suksiparilla. Erkki ne teki. Ne olivat puusukset, tervatut ja niissä oli ihan oikeat rotanloukku -siteet. Olin kyllä ylpeä niistä. Passasi niillä laskea mäkeä ja hiihtää Mökkivaaran lenkkiä.

    Koulun hiihtokilpailuissakin niillä sivakoitiin. Koskaan en kilpailuja voittanut, vaikka hiihtää piti niin kovaa ja periksiantamattomasti, että veren maku oli suussa ja oksentaa piti ladun varteen. Voi niitä aikoja! En enää muista, että katkesivatko nuo sukset mäkeä laskiessa vai jäivätkö ne perinnöksi nuoremmille. Jokatapauksessa hiihtäminen oli silloin mukavaa ja sitä se on vielä nytkin. ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” pitää paikkansa hiihtämisen suhteenkin.

  29. Kivaa talvista kerrontaa Eskolta ja Anitalta!

    Kaikille muistutukseksi vielä; Jos haluat olla mukana Kaustajärven kyläkirjan tekemisessä, laita muistelusi suoraan sitä varten annettuun osoitteeseen.

    Kirjaan tulee oma osionsa kotieläimistä.
    Pyydänkin, että muistelet kodissasi olleita eläimiä ja lähetät myös niistä kertovia juttuja.

    Kotieläinmuisteluita voi lähettää myös sähköpostiosoitteeseen kerttu.a.oikarinen@gmail.com

  30. vastaus tähän

    Esko Tarvainen 14.9.2015 19:08
    Minulla metsänkulkijalla ja järjen soljuttajalla on monen raunion ja pystyssä olevan torpan tarinat mieleen painuneena.
    Tämä tarina ei liity taloihin eikä torppiin.
    Kaustajärvellä vieraili silloin tällöin asunnottomia mustalaisia. Mustalaiset kulkivat hevosilla ja yöpyivät taloissa. Meillä ei mustalaiset yöpyneet. Äitini kyllä heille mukaan leipää laittoi ja rekeen saivat heinää hevoselle. Muistan hyvin Mikko mustalaisen perheen. Mikon poika Mikko ei ollut kouluja käynyt johtuen heidän kiertolaisen elosta. Häntä kutsuttiin pikku Mikoksi. Muistan kun he tulivat käymään ja pikku-Mikko halusi että veljeni Matti kirjoittaisi kirjeen hänen ihastuksen kohteelleen Huldalle. Pikku-Mikko kertoi mitä ja Matti raapusti Mikon sanat paperille. Seuraavan kerran kun pikku-Mikko tuli käymään kylässä heidän kierroksellaan oli Hulda mukana ja Mikko kiitti Mattia onnellisena.

    mikko on haudattu tuupovaaraan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *