Kaustajärven kirjaprojekti

SUUNNITTEILLA OMA KAUSTAJÄRVI KIRJA

kaustajärven kirjaprojektiNyt etsitään innokkaita vapaaehtoisia Kaustajärven kirjaprojektiin. Hankkeeseen ollaan ryhtymässä vasta 2016, mutta muistojen, kuvien sekä aiheeseen liittyvien ideoiden kerääminen aloitetaan nyt.

Kirjan on tarkoitus olla kaksiosainen. Alkupuolen, eli kylän vanhimman historian tutkii ja kirjoittaa FM Katja Tikka. Tämä alkuosa rajoittuu maailmansotien väliseen aikaan.

Jälkimmäinen osa tulee olemaan mahdollisimman monen halukkaan ja Kaustajärven kylän elämää tuntevan yhteishanke. Pääosassa ovat temaattisesti jaotellut muistelmat, valokuvat ja muu kiinnostava materiaali.

Kaikki projektista aidosti kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Pienikin apu on tarpeen. Ilmoittautumisia vastaanotetaan ennen pääsiäistä sähköpostitse osoitteeseen kaustajarven.kirja(at)gmail.com. Puhelimitse ilmoittautumisia ovat pyynnöstäni lupautuneet vastaanottamaan Riitta Pakarinen 0400-451 938 tai Kerttu Oikarinen 040-861 3403.

Katja Tikka

13 kommenttia artikkeliin ”Kaustajärven kirjaprojekti

  1. Värtsi verkkolehti kuin myös Kaustajärvi sivusto
    on osoittanut että teillä perus- ja meillä osa-aika
    kaustajärveläisillä on annettavaa ja kannettavaa yhteiseen kekoon,
    työnimeltään Kaustajärven kirjaprojekti.

    Oli varsin mieluisa yllätys, kun Katja otti yhteyttä näissä
    merkeissä ja pyysi ilmottautumisten vastaanottajaksi.
    Hänellä itsellään kun on monta projektia parhaillaan meneillään.

    En tunne Katjaa entuudestaan, siksipä googlailin netissä.
    Historioitsija Katja Tikka on ollut yhtenä tekijänä esim. kirjassa
    ”Kahvintuoksuinen Helsinki”. Hänen nimensä löytyy myös
    Helsinki-seura ry:n toiminnanjohtajana.

    Puhelinkeskustelussamme selvisi, että Katja on tehnyt ja
    hänellä on parhaillaankin työn alla historiikkeja eri paikoista.
    Hyödyntäkäämme tämä tilaisuus jota meille on nyt tarjottu!

    Koska Värtsi ei tietenkään saavuta kaikkia niin toimikaapa nyt
    ”puskaradiona” ja kertokaa hankkeesta tuttavillenne ja
    sukulaisillenne. Uskon, että meillä jokaisella on jotain annettavaa.

    PS

    Tuo pärekattokuva johdattaa mukavasti ajatukset Kaustajärven
    menneisyyteen.

  2. Niinpä kuva on otettu Katjan isoisän talon katolta joskus 1960 luvulla. Joten sopii oletta niin, jotta kirjaa tehdään sydämen lämmöllä.

  3. Olen kommentoinut tätä Värtsissä. Kertulle ja Riitalle lämpimät kiitokset! Ja Katjalle terkkuja. Olisi kiva tavata ja jutalla!

  4. Kaustajärvi kirjahankkeen yhteydessä on viitattu myös Värtsilän Kotiseutuyhdistykseen ja toivottu, että pieni syrjäkyläkin muistettaisiin. Yhdistyksen puheenjohtajana voin ja haluan kertoa, että yhdistys ei ole järjestönä hankkeen takana. Mutta voi olla tarvittaessa mukana. Henkilönä, siis ilman e.m. luottamustointani, siis Kaustajärven asukkina, olen hankkeessa mukana ainakin sen rahoituspuolella.

    Kaustajärvi kirja ja työn alla jo oleva Värtsilä kirja eivät polje toistensa varpaille. Ne ovat eri hankkeita ja omilla sektoreillaan täyttävät olemassa olevaa värtsiläisen kulttuurin aukkoa. Sitä tässä rohkenen tuumailla, voisiko Katja Tikan asiantuntemusta ja työpanosta hyödyntää myös Värtsilä kirjan tuottamisesssa. Historiatutkimuksen metodikoulutuksen aikana opin sen, miten tärkeää ja myös vaativaa on arkistojen käyttö, jo niiden äärelle löytäminenkin.

    Tällaista tässä rannalla tuumailen.

  5. Onko Mikkelliin mänijöitä, juna män justiinsa?
    Kyseli Esa Pakarinen aikoinaan.

    Tämä kirjaprojekti juna käynnistyy Pääsiäisenä
    jos niin halutaan. Katja Tikka on silloin valmis tulemaan
    Kaustajärvelle. Pääsiäiseen on nelisen viikkoa.

    Kun nyt olette nukkuneet muutaman yön yli ja miettineet
    asiaa, voinette varmaankin ottaa yhteyttä infossa mainittuihin
    osoitteisiin.

    Kaikilla on jotain annettavaa, siitä olen satavarma. Ei nyt
    odoteta että Katja – tai joku muu – lähtisi ovelta ovelle kyselemään,
    kun nää tiedotusvälineetkin on keksitty. Toista se oli ennen vanhaan
    Kaustalla, ei ollut puhelimia eikä sähköjä.

    Kenenkään ei tarvitse ajatella, että enhän minä ossoo. Aivan varmasti
    osovaa. Sen olen huomannut kun olen tehnyt lukuisia haastatteluja
    Pälkjärveläinen -lehdelle toimituskunnan pyynnöstä.

    Siellä on sitten muokattu jutut ja kuvat sopivasti, jos missä on ollut
    muokattavaa. Ei nyt myöhästytä tästä junasta. Rataa suunniteltiin
    aikoinaan Kaustajärven kautta kulkevaksi, vaan se suunnitelma ei
    koskaan toteutunut.

    Enhän minä ole kaustalainen eikä sukujuurenikaan ole Värtsilässä.
    Edes kokonaista vuotta en siellä vietä, ainoastaan kesäkauden.
    Kaustajärvessä on kuitenkin sitä jotakin. Siitä olemme varmasti
    yksimielisiä!

    Tuli nyt pitkä palopuhe, mutta toivottavasti ei kaiu kuuroille
    korville!

  6. Tulossa tapaamaan Katjaa! Missä ja milloin?

  7. Infon sähköpostiosoite kaustajarven.kirja@gmail.com
    on oiotie Katjalle. Se on hänen luomansa osoite ettei hänen
    varsinainen sähköpostinsa täyttyisi ja etteivät nämä
    kirjaprojektiviestit sekoittuisi hänen henkilökohtaiseen
    postiinsa.

    Eli tarkempia tietoja voi kysellä sitä kautta. Ei ole vielä
    päätetty tarkemmin päivää eikä kohtauspaikkaa. Mutta
    Katja pyrkii tulemaan paikkakunnalle, niin että voisi kertoa
    tarkemmin suunnitelmistaan.

  8. Paljon olen kertonut omista Kaustajärven vaiheistani näillä sivuilla ja ne voisi tallentaa myös kirjaan. Kaustajärvi on monet muutoksen kokenut ja tämän päivän muutokset ovat myös kylässä läsnä. Tämä päivä pitää kohdata suoraselkäisenä ja haasteisiin pitää osata vastata osana itsenäisen Suomen.

  9. Pääsiäinen lähestyy ja Katja Tikka on
    luvannut tulla Kaustan maisemiin.

    Muistanette,
    että Kaustajärvi-kirjaa voi tulla suunnittelemaan
    lauantaina 4.4. klo 13.00 paikkaan, josta tiedon
    saat ottamalla yhteyttä johonkin johdannossa
    mainittuun numeroon. Ymmärrätte varmaan, ettei
    kukaan halua osoitettaan yleisesti nettijakeluun.

    Jos et pääse paikalle näin talviaikaan, niin silti
    voit ottaa yhteyttä ja kertoa kiinnostuksestasi.
    Puhalletaan nyt yhteiseen hiileen!

    Minä tässä taas muistuttelen, vaikka ei minua ole
    valittu tiedottajaksi koska mitään työnjakoa ei
    ole tietenkään vielä tehty.

  10. Kiitos, Kerttu, vieraanvaraisuudesta lankalauantaina 4.4. Neuvottelu Katja Tikan kanssa antoi sellaisen tunteen, että upea Kaustajärvi kirja toteutuu. Tämä kirja ei ole vain kyläkirja. Sillä on merkitystä yleisemmenkin, kun kuvataan suomalaisen yhteiskunnan muutosprosessia Moskovan rauhan jälkeen. Historiallinen katsaus kylän menneisyyteen aina 1500 luvulta alkaen syventää kertomusta. Ja tuoreemmmat ainekset haastattelujen, muistelmien ja valokuvien myötä tekevät kirjasta arvokkaan lahjakirjan moneen käyttöön.

  11. Pyykinpesu
    Kaustajärvellä pyykinpesusta huolehtivat naiset.
    Pyykinpesu alkoi muuripadan lämmittävällä vedellä.
    Puusaavissa pyykkilauta lian ja hiet poisti.
    Talvisin matalista kaivoista loppui vesi.
    Vedestä pitkien pakkasten aikaan oli oikeasti pula.
    Virtaavavesi Kaustan sillanalla antoi huuhdontaveden pyykin pesijälle.
    Muista kun tuli ensimmäiset pyykinpesukoneet Kaustajärvelle.

  12. Jatkan edellistä kirjoitusta kun tila loppui kynän käyttäjän lyijystä. Kynä on joskus teroitettava. Tylsänkynän teksti on sameaa piiperrystä.
    Ensimmäiset pyykinpesukoneet oli pulsaattorikoneita ja nelitahtimoottori hihnan välityksellä pyykkejä hämmensi pesuainevedessä puhtaaksi. Pyykki mankeloitiin ja laitettiin takaisin koneeseen, joka oli täytetty puhtaalla vedellä. Pulsaattorikone käynnistetiin, se oli pyykin huuhdontaa. Pyykit kun oli huuhdottu, sekä mankeloitu ne olivat valmiit narulle kuivamaan. Tämä pulsaattori pesukone sai voimansa nelitahtimoottorista. Saunan seinään tehtiin reikä ja teräsputki vei pulsaattori koneen pakokaasun ulkoilmaan.

  13. Me lapset oltiin aina ulkona ja leikittiin ympärivuoden. Kesällä heitettiin omatekoista keihästä. Kolmiloikkaa hypättiin kotikylän sillalla. Sillalla heitettiin myös kiveä alapuoliseen virtaan. Moukarin heitto oli rautamurikka, joka oli rautalangan päässä. Kymintalon autiotuessa sieltä löytyi betonipainot, jotka löysi uuden elämän. Jalkapalloa pelattiin niitetyllä pellolla. Lentopallo oli kesäiltojen viihdettä vartiolla ja naapurikylän vartiolla Saarivaarassa. Lapsena piilosilla olo korvasi nykylasten seikkailusarjojen kokemuksen. Piiloset oli pimentyvien syksyiltojen viihdettä. Yksi ikimuistoinen tulee mieleeni. Tikanniemen kupeessa olimme piilosilla syystalven iltana. Lumiset isot rantakivet antoivat hyvän suojan etsintä vuoron harmiksi. En muista oliko jollakin kello mukana, mutta sinä ilta tuli tuntematon sotilas radiosta säännöllisesti jatkosarjana. Piiloset loppuivat sopivasti ennen jatkosarjan alkua, kun me riensimme koteihimme kuuntelemaan kuunnelmaa radiosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *